Tiistaina se sitten tapahtui. Muutin ekaan "omaan" asuntooni. Oltiin sovittu, että Risto tulee hakemaan mut Kustaankadulta vähän ennen kuutta. Risto tulikin etuajassa, ja kannettiin ripeästi tavarani kahdessa erässä hänen autoonsa. Matkalla kohti Tuusulan Stemmaa juteltiin henkeviä elämästä. Puhuttiin muun muassa Teatterikorkeasta, johon Ristokin aikoinaan on hakenut.
Iskä ilmoitti, että myöhästyy hiukan sovitusta ajasta, koska pääsi vasta myöhemmin lähtemään Espoosta. Päätettiin Riston kanssa käydä munkkikahveilla! Oli tosi kiva nähdä ja jutella pitkästä aikaa kummisedän kanssa.
Me lähdettiin katsomaan kirjoituspöytääni jo etukäteen. Pian iskä kuitenkin saapui Tuusulaan, ja ruvettiin miettimään pöydän kuljetusta. Se saatiin onneksi semi helposti nostettua Riston autoon, ja matka kohti kotia saattoi alkaa.
Kun löysimme Peltokyläntielle, mua alkoi toden teolla jännittää. Sydän kävi hakkaamaan lujaa, olin tosi innoissani. Eniten askarrutti tulevat kanssa-asustajat, ilmapiiri asunnossa on kuitenkin kaiken A ja O.
Soitin ekaksi ovikelloa, ja sitten käänsin avainta ulko-ovessa. Huhuilin ovelta tervehdyksen, ja jäin vähäksi aikaa kuuntelemaan. Mistään ei kuulunut mitään. Kämpässä oli kuitenkin valot päällä. Moikkasin uudestaan, ikään kuin varmistaakseni että tuloni kuultiin. Ei vieläkään mitään, ja pala nousi kurkkuuni. Jännitys muuttui peloksi, tuntui vähän siltä kun haluaisin perääntyä koko tilanteesta.
Yhtäkkiä kuitenkin ovi edessäni aukeaa, ja tyttö kurkistaa varovasti oven raosta. Moikkaan jälleen, ja hän tervehtii minua vähän naurahtaen. Kerron olevani uusi asukas, en muista mitä muuta sanoin. Tyttö oli juuri tullut suihkusta, joten ehdotin, että esittäytyisimme hetken päästä. "Tervetuloa!" hän sanoi lopuksi, ja olin onnellinen.
Iskä ja Risto alkoivat kantamaan kanssani tavaroita. Kämppäkaverini tuli hetken päästä ovelleni, ja tiedusteli missä koulussa opiskelen. Kerrottuani, hänen ilmeensä muuttui todella hämmästyneeksi, ja hän totesi: "Ei ihme että näytät tutulta! Mäkin oon Kalliosta!" Kävin nauramaan, ja esittäydyimme kunnolla. Uskomatona, minä ja Sara ollaan samassa koulussa.
Toinen kämppikseni on nimeltään Wilma, hän käy Helsingin medialukiota. Wilma ei ollu paikalla ensi kertaa saapuessani kämpille, mutta samana iltana juttelimme senkin edestä. Hän on kanssani samanikäinen, aika hyvä tuuri! Me tullaan tyttöjen kanssa todella hyvin toimeen, ollaan kuitenkin aika samanhenkisiä persoonia. Meillä tulee olemaan todella ihanat opiskeluvuodet, oon varma siitä! ♥
Iskä ja Risto kantavat kirjoituspöytää Stemmasta.
Thanks guys ♥
Mun huone! Vielä puuttuu ainakin verhot ja sänky.
Earth Wind and Fire.
The most important thing.
No comments:
Post a Comment